keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Päiväni edaattorina: Petra

Edaattorin elämä tähän mennessä on ollut kaikkea muuta kuin tylsää. Torstaina 3.5.2012 vietin aamupäivän töissä, jonka jälkeen söin myöhäisen lounaan kaikessa rauhassa Ilokivellä. Ruokana oli kalaa, muistaakseni lohta. Salaatti oli myös ihanaa! Tämän jälkeen suuntasin P-rakennukselle käymään läpi tulevan edustajiston kokouksen antia yhdessä muiden YK-edarin ihanien nassujen kanssa. Juttu karkasi lapasesta hyvin nopeasti, mutta tästä huolimatta viralliset asiat saatiin käytyä tehokkaasti läpi. Kiitos, Mari! Kello läheni viittä, joten pieni, mutta sitäkin tehokkaampi, porukkamme lähti kohti Ilokiveä, jossa edustajiston kevään toiseksi viimeinen kokous oli pian alkamassa. Elin harhakuvitelmissa ja uskoin selviäväni kotiin kahdeksaan mennessä. Tiedossa oli vielä pakkailua viikonlopun reissua varten ja seuraavana aamuna herätyskello tulisi pirisemään 05:45 viikon viimeisen työpäivän takia. Esityslistan perusteella ajattelin kokouksen olevan ohi alta aikayksikön, mutta kuinkas sitten kävikään…

Perinteen mukaan (Voi kyllä, olemme luoneet jo perinteitä!) valitsimme vakkaripöytämme, ja iskimme tiskiin illan eväät. Tällä kerralla illan antina oli karkkia ja mansikoita. Pöytämme täyttyi läppäreistä ja sähköjohdoista, mutta koska itse olen humanisti henkeen ja vereen, loin poikkeuksen sääntöön ja olin varustautunut kynällä ja paperilla. Haimme kahvikupposet ja valmistauduimme henkisesti saamaan oman aloitteemme läpi illan aikana. Edustajistomme puheenjohtajan, Eetun, lempeän ja rauhoittavan äänen ilmoittaessa kokouksen alkaneeksi sali hiljeni odottamaan, mitä ilta on tuomassa tullessaan.

---
Kokous oli kestänyt jo useamman tunnin, kun lopulta ymmärsin kuinka siellä oikeastaan toimitaan:

1. Tutkitaan, mitä paperissa (= esityslistassa tai liitteenä olevassa monisteessa) lukee.
2. Miten kyseinen kohta luetaan, noin niin kuin kirjaimellisesti ja pilkkua viilaten?
3. Miten kyseistä paperia nyt oikein pitäisi tulkita?

Päädytään siihen tulokseen, että asiasta voitaisiin vihdoin äänestää. Hurraa! Asia ei ole kuitenkaan aivan näin yksinkertainen. Äänestystilanteessa toimitaan myös seuraavien kolmen kohdan mukaisesti:

1. Keskustellaan siitä, mitä oikein aiomme äänestää.
2. Käydään neuvonpitoa siitä, miten äänestämme. Kauan. Sitten vielä varmistetaan, että kaikki ovat yhtä mieltä (=sekaisin) siitä, mistä äänestyksessä on kyse.
3. Lopulta pohditaan vielä hetki kuinka äänestystulosta tulkitaan.

Eikä siinä vielä kaikki! Äänestystulosten julkistamisen jälkeen kulutetaan vielä reipas hetki seuraavien asioiden miettimiseen:

1. Mitä tässä oikein laskettiinkaan?
2. Miten äänet laskettiin?
3. Miten äänestystulosta näiden tulosten valossa tulkitaan?

Kaiken tämän jälkeen YK:n pöydässä istui lievästä turhautumisesta ja väsymyksestä huolimatta hymynaamaista porukkaa: sähköistä äänestystä koskeva aloitteemme meni läpi 66,6 prosentilla äänistä!

---
Antamastani esimerkistä saattaisi saada sen käsityksen, että pilkkaan edustajiston toimintaa. Näin ei kuitenkaan ole asian laita. Päinvastoin uskon siihen, että kaikki tarkistelu, asioiden pyörittely eri perspektiiveistä katsoen ja pilkkuun tarttuminen auttaa koko edustajistoamme tekemään juuri ne oikeat päätökset. Viiden tunnin mittaisen kokouksen riskinä on aina se, että loppuvaiheen väsymyksen iskiessä päädytään tekemään huonoja päätöksiä. Ja ihan vain sen vuoksi, että halutaan päästä jo kotiin nukkumaan. Tai Ylä-Ruthille kaljalle.

Me YK-edarin porukalla teemme parhaamme, hyvien eväiden ja kahvin voimalla, että kulutamme istumalihaksiamme niin pitkään kuin kokoukset kulloinkin vaativat. Pitkät illat väsyttävät, mutta uskon siihen, että kukaan meistä ei ole vielä katunut lähteneensä leikkiin mukaan. Edustajiston kokoukset ovat ennen kaikkea tärkeiden päätösten areena, mutta mukaan mahtuu paljon huumoria ja hyviä tyyppejä. Haastan just Sinut lähtemään joskus meidän mukaamme istuskelemaan kokouksiin, me tarjotaan namit!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti