Edaattorin elämä tähän mennessä on
ollut kaikkea muuta kuin tylsää. Torstaina 3.5.2012 vietin aamupäivän töissä, jonka
jälkeen söin myöhäisen lounaan kaikessa rauhassa Ilokivellä. Ruokana oli
kalaa, muistaakseni lohta. Salaatti oli myös ihanaa! Tämän jälkeen
suuntasin P-rakennukselle käymään läpi tulevan edustajiston kokouksen
antia yhdessä muiden YK-edarin ihanien nassujen kanssa. Juttu karkasi
lapasesta hyvin nopeasti, mutta tästä huolimatta viralliset asiat
saatiin käytyä tehokkaasti läpi. Kiitos, Mari! Kello läheni viittä,
joten pieni, mutta sitäkin tehokkaampi, porukkamme lähti kohti Ilokiveä,
jossa edustajiston kevään toiseksi viimeinen kokous oli pian alkamassa.
Elin harhakuvitelmissa ja uskoin selviäväni kotiin kahdeksaan mennessä.
Tiedossa oli vielä pakkailua viikonlopun reissua varten ja seuraavana
aamuna herätyskello tulisi pirisemään 05:45 viikon viimeisen työpäivän
takia. Esityslistan perusteella ajattelin kokouksen olevan ohi alta
aikayksikön, mutta kuinkas sitten kävikään…
Perinteen mukaan (Voi
kyllä, olemme luoneet jo perinteitä!) valitsimme vakkaripöytämme, ja
iskimme tiskiin illan eväät. Tällä kerralla illan antina oli karkkia ja
mansikoita. Pöytämme täyttyi läppäreistä ja sähköjohdoista, mutta koska
itse olen humanisti henkeen ja vereen, loin poikkeuksen sääntöön ja olin
varustautunut kynällä ja paperilla. Haimme kahvikupposet ja
valmistauduimme henkisesti saamaan oman aloitteemme läpi illan aikana.
Edustajistomme puheenjohtajan, Eetun, lempeän ja rauhoittavan äänen
ilmoittaessa kokouksen alkaneeksi sali hiljeni odottamaan, mitä ilta on
tuomassa tullessaan.
---
Kokous oli kestänyt jo useamman tunnin, kun lopulta ymmärsin kuinka siellä oikeastaan toimitaan:
1. Tutkitaan, mitä paperissa (= esityslistassa tai liitteenä olevassa monisteessa) lukee.
2. Miten kyseinen kohta luetaan, noin niin kuin kirjaimellisesti ja pilkkua viilaten?
3. Miten kyseistä paperia nyt oikein pitäisi tulkita?
Päädytään
siihen tulokseen, että asiasta voitaisiin vihdoin äänestää. Hurraa!
Asia ei ole kuitenkaan aivan näin yksinkertainen. Äänestystilanteessa
toimitaan myös seuraavien kolmen kohdan mukaisesti:
1. Keskustellaan siitä, mitä oikein aiomme äänestää.
2.
Käydään neuvonpitoa siitä, miten äänestämme. Kauan. Sitten vielä
varmistetaan, että kaikki ovat yhtä mieltä (=sekaisin) siitä, mistä
äänestyksessä on kyse.
3. Lopulta pohditaan vielä hetki kuinka äänestystulosta tulkitaan.
Eikä siinä vielä kaikki! Äänestystulosten julkistamisen jälkeen kulutetaan vielä reipas hetki seuraavien asioiden miettimiseen:
1. Mitä tässä oikein laskettiinkaan?
2. Miten äänet laskettiin?
3. Miten äänestystulosta näiden tulosten valossa tulkitaan?
Kaiken
tämän jälkeen YK:n pöydässä istui lievästä turhautumisesta ja
väsymyksestä huolimatta hymynaamaista porukkaa: sähköistä äänestystä
koskeva aloitteemme meni läpi 66,6 prosentilla äänistä!
---
Antamastani
esimerkistä saattaisi saada sen käsityksen, että pilkkaan edustajiston
toimintaa. Näin ei kuitenkaan ole asian laita. Päinvastoin uskon siihen,
että kaikki tarkistelu, asioiden pyörittely eri perspektiiveistä
katsoen ja pilkkuun tarttuminen auttaa koko edustajistoamme tekemään
juuri ne oikeat päätökset. Viiden tunnin mittaisen kokouksen riskinä on
aina se, että loppuvaiheen väsymyksen iskiessä päädytään tekemään
huonoja päätöksiä. Ja ihan vain sen vuoksi, että halutaan päästä jo
kotiin nukkumaan. Tai Ylä-Ruthille kaljalle.
Me YK-edarin
porukalla teemme parhaamme, hyvien eväiden ja kahvin voimalla, että
kulutamme istumalihaksiamme niin pitkään kuin kokoukset kulloinkin
vaativat. Pitkät illat väsyttävät, mutta uskon siihen, että kukaan
meistä ei ole vielä katunut lähteneensä leikkiin mukaan. Edustajiston
kokoukset ovat ennen kaikkea tärkeiden päätösten areena, mutta mukaan
mahtuu paljon huumoria ja hyviä tyyppejä. Haastan just Sinut lähtemään
joskus meidän mukaamme istuskelemaan kokouksiin, me tarjotaan namit!
