maanantai 4. marraskuuta 2013

Ylioppilasliikkeellä on kasvojenkohotuksen aika

Ylioppilaskunnissa on nyt edustajistovaaliaika. Varsinaiset vaalipäivät ovat oikeastaan nyt, tiistaina ja keskiviikkona. Vaalien jälkeen ylioppilaskunnissa aina taivastellaan, päivitellään tai selkääntaputellaan äänestysaktiivisuudesta. Fakta kuitenkin on, että äänestysaktiivisuus on ollut vuosikymmeniä lähes naurettavan pieni. Tähän tuskin tulee ainakaan suurimmalla osalla ylioppilaskunnista muutosta näissäkään vaaleissa. 

Minä, kuten varmaan kaikki muutkin, toivoisin tähän muutosta. Minulla on myös yksi ihan konkreettinen esitys. Positiiviset vaalit. 

 Jälleen näissä vaaleissa on ”sittarina” saanut lukea ja kuulla niin mielipideteksteistä, vaalisivuilta, ylioppilaslehdistä kuin vaalipaneeleista ja -teltoilta, miten olen vaalien peikko, paha äänenanastaja, joka ei tarjoa kuluttajansuojaa äänensä antaneelle ja vie salatuilla arvoillaan äänen sen ilmeisesti paremmin ansaitsevilta. 

Puoluepoliittisesti sitoutumattomat listat ovat hiljaksiin arkipäivää kaikkien korkeakoulujen edustajistoissa, mutta silti niitä vastaan noustaan kuin Don Quijote tuulimyllyjä päin aina vaalien alla. Ilmeisesti puoluejärjestelmämme istuu puolessa kansasta niin syvässä, että mitään poliittista järjestelmää ei voi edes ajatella sitä ilman – vaikka kaikki ”puoluepoliittiset” ryhmät eivät hekään itse asiassa ole minkään puolueen lähiyhteisöjä, vaadi puoluekirjaa tai allekirjoita puolueen teesejä ja usein korostavat ehdokashankinnassa ryhmäkurin vähyyttä ja omaa vaikuttamismahdollisuutta, ihan omana itsenään. Ihan niinkuin sittaritkin. 

Molempia puolia aitaa yhdistää kuitenkin toivottavasti muutama asia, jotka yritän tähän listata. Vaaliteesit, se hämmentävä lista, josta niitä arvoja voi yrittää tulkata itse kukin. Tahto pyrkiä kohti parempaa ylioppilaskuntaa ja yliopistoa. Halu vaikuttaa. Mitä jos, vaikka sitten vasta ensi vaaleissa, yrittäisimme porukalla positiivista kampanjaa – JYYssäkin olisi mukava nähdä edes puolta jäsenistä hivutteleva prosenttiluku äänestäneitä. Minusta ainakin aika paljon tärkeämpää kuin se, mitä listaa äänestää, on tällä hetkellä se että edes äänestää. Varsinkin kun ylioppilaskunta on varmasti kaikkien näiden ryhmien osallistumisesta sen verran rikkaampi – jokainen kun tuo jotain uutta itsestään siihen arvopohjaan, jolle ylioppilaskunta rakentuu. 

Järjestöjen äänen puolesta, 
Teppo Suominen


23 kommenttia:

  1. "Jälleen näissä vaaleissa on ”sittarina” saanut lukea ja kuulla niin mielipideteksteistä, vaalisivuilta, ylioppilaslehdistä kuin vaalipaneeleista ja -teltoilta, miten olen vaalien peikko, paha äänenanastaja, joka ei tarjoa kuluttajansuojaa äänensä antaneelle ja vie salatuilla arvoillaan äänen sen ilmeisesti paremmin ansaitsevilta.

    Puoluepoliittisesti sitoutumattomat listat ovat hiljaksiin arkipäivää kaikkien korkeakoulujen edustajistoissa, mutta silti niitä vastaan noustaan kuin Don Quijote tuulimyllyjä päin aina vaalien alla."

    ettei vaan olisi ollu Järjestöjen ääni, joka viime vaaleissa aloitti lokakampanjoinnin? sitä saa mitä tilaa

    "vaikka kaikki ”puoluepoliittiset” ryhmät eivät hekään itse asiassa ole minkään puolueen lähiyhteisöjä, vaadi puoluekirjaa tai allekirjoita puolueen teesejä ja usein korostavat ehdokashankinnassa ryhmäkurin vähyyttä ja omaa vaikuttamismahdollisuutta, ihan omana itsenään. Ihan niinkuin sittaritkin."

    puoluekuria ei ole, koska puoluepoliittiset edustajat ovat lähes aina ryhmänsä kanssa samaa mieltä, koska yhteinen arvopohja. sittareiden äänet ovat viimeiset kaksi vuotta olleet yhtä lottoarvontaa. on aika iso onko ryhmäytymisen syynä yhtenevä poliittinen maailmankatsomus vai samanväriset haalarit.

    "Minusta ainakin aika paljon tärkeämpää kuin se, mitä listaa äänestää, on tällä hetkellä se että edes äänestää."

    tämä kyllä on ihan huuhaata. tämähän on yhtä lottoarvontaa jos ehdokkaan valinnalla ei ole yhtään mitään väliä äänestäjälle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei anonyymi! Kuka oot? Vaikutat järkevältä ihmiseltä, kun vetoat faktoihin, perustelet mielipitees vakuuttavasti ja esiinnyt muutenkin arvovaltaisena ja viisaana. Olin aatellu äänestää jotain sittaria, mutta en onneks vielä ehtinyt, joten voisin vaihtaa suhun, jos viittit kertoa ehdokasnumeros. :)

      Poista
    2. Miten Järjestöjen ääni "aloitti lokakampanjoinnin" viime vaaleissa? Molemmissa vaaleissa, joissa Järjestöjen ääni on ollut mukana, on kampanjan tausta-ajatuksena tehdä hyvä, positiivinen kampanja muille nyrkinheristelyn sijaan.

      Sittarit allekirjoittavat arvot, joilla ryhmä lähtee vaaleihin. Yksittäisissä asia- ja arvokysymyksissä mielipiteet vaihtelevat ehdokaskohtaisesti kaikilla listoilla sen verran, että suosittaisin itse kysymään ihan ehdokkaalta, jos jokin nimenomainen kohta askarruttaa.

      Viimeiseen tarttumaasi kommenttiin sen verran, että tarkoitin äänestämisen tärkeyttä tässä ennemmin demokratian kuin yksittäisen äänestäjän kannalta. Toki äänestäjän kannalta ehdokasvalinnalla on väliä, vaikka monissa asiakysymyksissä ryhmien linjat ovatkin melko yhtenäiset.

      Poista
    3. "Miten Järjestöjen ääni "aloitti lokakampanjoinnin" viime vaaleissa? Molemmissa vaaleissa, joissa Järjestöjen ääni on ollut mukana, on kampanjan tausta-ajatuksena tehdä hyvä, positiivinen kampanja muille nyrkinheristelyn sijaan."

      kuten Teppo varmaan hyvin muistaa, niin Järjestöjen ääni puhkui viime vaaleissa puoluevastaisuutta. Pää pois puolueesta ja ties mitä

      "Sittarit allekirjoittavat arvot, joilla ryhmä lähtee vaaleihin. Yksittäisissä asia- ja arvokysymyksissä mielipiteet vaihtelevat ehdokaskohtaisesti kaikilla listoilla sen verran, että suosittaisin itse kysymään ihan ehdokkaalta, jos jokin nimenomainen kohta askarruttaa."

      sittarilistat perustuvat pääaineisiin ja tiedekuntiin. kumpikaan ei ole arvo, vaan melko sattumanvarainen tekijä. jokaisesta pääaineesta löytyy varmasti erilaisia poliittisia ajatuksia perussuomalaisuudesta vihervasemmistolaisuuteen. jos nämä hyvin erilaiset ajatukset kootaan pääainelistalle, niin pelkkää lottoahan se on. on turha väittää, että sittarilistan mielipidehajonta olis yhtä suurta kuin poliittisilla listoilla. esimerkiksi pressure & poikkitieteilijöitä äänestämällä tukee listalla olevaa perussuomalaista

      "vaikka monissa asiakysymyksissä ryhmien linjat ovatkin melko yhtenäiset"

      heppoista retoriikkaa, jolla koetetaan peitellä sittarilistojen heikkouksia. silmät ja korvat auki ensi edarissa teppo. eroja ei voi olla huomaamatta

      Poista
    4. Tietääkseni Järjestöjen äänellä oli sama "ei heitetä paskaa toisten niskaan" -henki viime vaaleissa, ainakin ehdokkaita ohjeistettiin olemaan osallistumatta loanheittoon, vaikka sittareiden suuntaan lokaa lentäisikin. Sen sijaan jotkut yksittäiset ehdokkaat ovat voineet, muistaakseni ovatkin, poikenneet yhteisesti sovitusta linjasta. Näistä vaaleista puolestaan voi sanoa sen verran, että siinä missä puoluepoliittiset tai niihin verrattavissa olevat ryhmät ovat kampanjoineet huutamalla sitoutumattomien huonoutta (miksei voi kehua itseään, miksi pitää haukkua muita?), tämä on ensimmäinen kerta kun Järjestöjen ääni avaa suunsa tästä aiheesta. Ja tässäkin näkökulmana ei ole poliittisten mollaaminen, vaan se, että kaikilla on paikkansa JYYssä.

      Sivuhuomiona vaan, että kaikki sittarilistat (MVK, Pres&Poik) eivät suinkaan edusta mitään yksittäistä ainejärjestöä. Käsittääkseni idea koko sitoutumattomissa listoissa on luoda vaikuttamisen paikkoja myös heille, jotka eivät koe puoluepoliittisia omakseen. Minusta on hienoa, että meillä on monenlaisia ryhmiä!

      Harmittaa vaan se, että ryhmät käyttävät aikaansa toisten pilkkaamiseen. Ikävää, että JYYssä ei anneta tilaa kaikille, vaan pitää lytätä heti jos joku on eri mieltä. Saako JYYssä vaikuttaa vaan puoluepoliittisen näkemyksen omaavat opiskelijat? Onko väärin olla perussuomalainen? Itse en allekirjoita heidän tavoitteitaan, mutta se ei tarkoita, etteikö heillä olisi oikeutta tulla mukaan toimintaan - ja on älyttömän hienoa, että ennakkoluulottomasti tarjotaan tila osallistua ylioppilaskuntaan. Miten JYY voi vaatia suvaitsevaisuutta ja yhdenvertaisuutta, jos edustajistoryhmätkään eivät näitä noudata? En minä ainakaan halua edustaa sellaista ylioppilaskuntaa, jossa syrjitään ja pilkataan toisia puoluepoliittisten näkemysten tai niiden puutteen vuoksi.

      Toki sekin on mielipide, jota pitää kunnioittaa yhtälailla, että JYYssä saavat vaikuttaa vaan puoluepoliittiset, mutta en näe, että on oikein pilkata muita mielipiteitä sen tähden. Omat vahvuudet esiin! Ei sitä varten tarvitse toisia mollata.

      Poista
    5. Haukkuminen on lopulta vain kilpailutaktinen veto, joka unohtuu pian vaalien jälkeen, kun ryhdytään hallitusvalinnan jälkeen jonkintasoiseen yhteistyöhön ryhmien kesken. Sittarit kilpailee usein myönteisyydellä, kun heidän ei tarvitse kilpailla niin kovasti muita vastaan, vaan suosio lähtee tunnetusti nousuun äänestysprosentin noustessa. Poliittis-ideologisesti orientoituneiden ryhmien saavuttaessa saturaatiopisteensä muistaakseni noin 200-450 äänestäjän kohdalla, on heidän etunsa, jos äänestysprosentti laskee ja sittarit 'menettää' ääniä. Tähän soveltuu usein uhkakuvien esittämiset ja hyökkäävämpi taktiikka. Äänestäjät voi sitten valita millaista henkistä olotilaa haluavat tukea. Pelkoa vai sinisilmäistä intoa.

      -Kotka-

      P.S. Analyysi ei huomioi ehdokasasettelua, joka on tunnetusti tuloksia merkittävimmin ohjaava vaihe.
      P.P.S. Life's a Game, make it fun

      Poista
    6. "Tietääkseni Järjestöjen äänellä oli sama "ei heitetä paskaa toisten niskaan" -henki viime vaaleissa, ainakin ehdokkaita ohjeistettiin olemaan osallistumatta loanheittoon, vaikka sittareiden suuntaan lokaa lentäisikin. Sen sijaan jotkut yksittäiset ehdokkaat ovat voineet, muistaakseni ovatkin, poikenneet yhteisesti sovitusta linjasta. Näistä vaaleista puolestaan voi sanoa sen verran, että siinä missä puoluepoliittiset tai niihin verrattavissa olevat ryhmät ovat kampanjoineet huutamalla sitoutumattomien huonoutta (miksei voi kehua itseään, miksi pitää haukkua muita?), tämä on ensimmäinen kerta kun Järjestöjen ääni avaa suunsa tästä aiheesta. Ja tässäkin näkökulmana ei ole poliittisten mollaaminen, vaan se, että kaikilla on paikkansa JYYssä."

      koko vaaliliiton slougani oli tuo aiemmin mainittu "pää pois puolueesta", joka oli mukaelma sanonnasta "pää pois perseestä" (minkä monet vaaliliiton keskeiset toimijat myönsivät avoimesti). sitoutuneet ryhmät on ihan asiallisesti kertoneet miksi äänestäjän kuluttajansuojan kannalta sitoutuneet ovat hyvä vaihtoehto.

      "Harmittaa vaan se, että ryhmät käyttävät aikaansa toisten pilkkaamiseen. Ikävää, että JYYssä ei anneta tilaa kaikille, vaan pitää lytätä heti jos joku on eri mieltä. Saako JYYssä vaikuttaa vaan puoluepoliittisen näkemyksen omaavat opiskelijat? Onko väärin olla perussuomalainen? Itse en allekirjoita heidän tavoitteitaan, mutta se ei tarkoita, etteikö heillä olisi oikeutta tulla mukaan toimintaan - ja on älyttömän hienoa, että ennakkoluulottomasti tarjotaan tila osallistua ylioppilaskuntaan."

      eihän kyse ole ollut missään vaiheessa siitä ettei saisi olla sittari tai persu. äänestäjälle on olennaista tietää mille äänensä antaa, kun kyse on listavaaleista. nyt P&P:tä äänestämällä antaa tukensa listalle, jossa on todella erilaisia näkemyksiä. eikö olis reilua, että jokainen P&P:tä äänestävä tietäis, että äänestämällä listaa antaa tukensa myös persulle? sitä kutsutaan läpinäkyvyydeksi ja avoimmuudeksi

      "Miten JYY voi vaatia suvaitsevaisuutta ja yhdenvertaisuutta, jos edustajistoryhmätkään eivät näitä noudata? En minä ainakaan halua edustaa sellaista ylioppilaskuntaa, jossa syrjitään ja pilkataan toisia puoluepoliittisten näkemysten tai niiden puutteen vuoksi.
      Toki sekin on mielipide, jota pitää kunnioittaa yhtälailla, että JYYssä saavat vaikuttaa vaan puoluepoliittiset, mutta en näe, että on oikein pilkata muita mielipiteitä sen tähden. Omat vahvuudet esiin! Ei sitä varten tarvitse toisia mollata."

      ei kyse ole suvaitsevaisuudesta tai yhdenvertaisuudesta. ryhmät on eri mieltä eri asioista ja sen näkyväksi tekeminen on osa demokratiaa. eri mieltä oleminen ei ole syrjimistä. kukaan ei ole vaatinut sittarilistojen kieltämistä

      Poista
    7. Kritiikin kohteena ei ehkä ole niinkään se, mitä tehdään (avoimuus ja näkökantojen esille tuominen on todellakin keskeistä vaaleissa), vaan miten se tehdään. Sittarit ovat aina tuoneet esille sitoutumattomuuttaan, poliittiset suhteita puoluepoliittisiin isosisaruksiinsa tai serkkuihinsa, Pres&Poik ei salaile persuaan. Vaikka välillä poliittiset korostavat sitoutumatonta puoltaan ja sittarit arvojaan, niin ei tätä perusjakoa (sittarit ja poliittiset) ja siihen liittyviä asioita käsittääkseni kukaan peittele, vaan niistä ollaan ihan ylpeitä. Miksi sitten pitää hyökkäämällä ja toisia lytäten tuoda asioita esille? Sellaista toiminta näissä vaaleissa on taas tänä syksynä vaikuttanut. Minusta aggressiivinen negatiivinen kampanjointi ei tuo demokratiaa vaan on nimenomaan uhka sille, koska se asettaa ylioppilaskuntatoiminnan tosi ikävään valoon ja nostaa kynnystä osallistua.

      Alla oleva anonyymi sanoi saman, mitä itsekin olen miettinyt, kuka haluaa mukaan JYYn toimintaan, jos toiminta on tällaista tappelua?

      Poista
  2. On todella sääli, että vaaleissa, joissa pyritään antamaan mahdollisimman monelle opiskelijalle oman näköisensä lista ja edustaja äänestettäväksi käydään tällaista kiistaa siitä, mikä on oikea ja mikä väärä ryhmä toimimaan edustajistossa kaikkien yhteisen parhaan edistämiseksi. Ovatko vaihtoehdot koskaan pahitteeksi, ihan oikeasti? Ja eikö äänestäjiin luoteta sen vertaa, että he osaisivat äänestää sen mukaan, minkä kokevat edustavan sitä arvomaailmaa, mitä itsekin edustavat? Seuraava kommentoija tarttuu kaverivaaleihin: toki voidaan puhua niistäkin, mutta kyllähän siinäkin tapauksessa äänestäjä tietää antavansa äänensä henkilölle, jolle voi myöhemmin antaa vaikka konkreettisia aloiteajatuksia ryhmänsä vedettäväksi ja näin edistävän asioita, joihin toivoo muutosta. Haluaisin todella tietää syyn, miksi toisia vastaan täytyy hyökätä niin vahvasti? Ovathan kaikki ryhmät pyrkineet tuomaan edustajistoa näkyville "omiensa" joukkoon ja ilmeisesti siinä onnistuneetkin. Jokaiselle toimijalle, niin sitoutuneelle kuin sitoutumattomalle, on mielestäni aikojen saatossa ollut paikkansa edustajistossa ja tämä viime aikojen vastakkainasettelu sekä pahan puhuminen vaalien alla luo korkeintaan äänestäjille (itseni mukaan lukien) ajatuksen edustajistosta leikkikenttänä, jonne lähtemistä saattaisin jopa yrittää välttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "On todella sääli, että vaaleissa, joissa pyritään antamaan mahdollisimman monelle opiskelijalle oman näköisensä lista ja edustaja äänestettäväksi käydään tällaista kiistaa siitä, mikä on oikea ja mikä väärä ryhmä toimimaan edustajistossa kaikkien yhteisen parhaan edistämiseksi. Ovatko vaihtoehdot koskaan pahitteeksi, ihan oikeasti? Ja eikö äänestäjiin luoteta sen vertaa, että he osaisivat äänestää sen mukaan, minkä kokevat edustavan sitä arvomaailmaa, mitä itsekin edustavat?"

      aika eri äänensävy oli järjestöjen äänellä viime vaaleissa. äänestäjien on vaikea tietää mille äänensä antavat jos lista koostuu poliittisesti täysin eri mieltä olevista ihmisistä. mitä arvomaailmaa sittarit edustaa? listat perustuu pääaineisiin eikä arvomaailmoihin

      "Haluaisin todella tietää syyn, miksi toisia vastaan täytyy hyökätä niin vahvasti? Ovathan kaikki ryhmät pyrkineet tuomaan edustajistoa näkyville "omiensa" joukkoon ja ilmeisesti siinä onnistuneetkin. Jokaiselle toimijalle, niin sitoutuneelle kuin sitoutumattomalle, on mielestäni aikojen saatossa ollut paikkansa edustajistossa ja tämä viime aikojen vastakkainasettelu sekä pahan puhuminen vaalien alla luo korkeintaan äänestäjille (itseni mukaan lukien) ajatuksen edustajistosta leikkikenttänä, jonne lähtemistä saattaisin jopa yrittää välttää."

      ei kritisointi ole hyökkäämistä. jos ei kritiikkiä kestä, niin kannattaako olla mukana missään vaaleissa tai päätöksenteossa... naurettavaa esittää suojelevansa äänestäjiä vastakkainasettelulta, kun päätöksenteon perusta on arvovalintojen tekeminen. äänestäjällä on oikeus mitä äänellään tukee. asia olisi erilainen jos yo-vaalit olis henkilövaalit eikä listavaalit

      Poista
  3. Ihan kunniakas yritys määritellä politiikka ei-poliittiseksi yhteisten asioiden hoitamiseksi. Sitä se ei kuitenkaan ole, vaan kyse on maailmankatsomusten välisestä kamppailusta. Olen samaa mieltä että yleinen henki voisi olla parempi mutta toisaalta sittarien ja poliittisten välillä on iso lähtökohtainen ero asennoitumisessa että sitä on syytä pitää esillä.

    Suosittelisin termin 'poliittinen' käyttöä 'puoluepoliittisen' sijasta. Se vaikuttaa vähemmän vittuilulta.

    VastaaPoista
  4. Ne, jotka antavat äänensä sitoutumattomille, hyväksyvät varmaan myös sen, että ääni menee erilaisille ihmisille, eikä se haitanne heitä. Ainakin näissä vaaleissa asia on tullut selväksi, joten en usko, että äänestäjien on vaikea tietää minne heidän äänensä menee. Ovathan keskustaopiskelijatkin vaaliliitossa kristillisten opiskelijoiden kanssa, ja heilläkin lienee erilainen arvomaailma, joten eivät "järjestöryhmät" ole ainoita joita tämä kritiikki edes koskee.

    Lisäksi on jäänyt huomiotta, että äänet hyödyttävät puolin ja toisin - ne eivät auta vain toista osapuolta, joten mielestäni on turhan korostettua, että yhden arvomaailman äänestäminen auttaa eri arvomaailmaa, sillä sitä tasaa se, että apu kulkee molempiin suuntiin.

    Vielä siitä, että sittariryhmä koostuu poliittisesti eri mieltä olevista ihmisistä. Sittari itse lähtee listalle, koska ei tunne puoluepolitiikkaa omakseen vaan haluaa vaihtoehdon sille. Sittariryhmään ovat tervetulleita siis jo lähtökohtaisesti eri lailla ajattelevat ihmiset, eikä samankaltaisuus ole keskiössä tässä ajattelutavassa. Äänestäjätkin voivat valita sittariryhmän siksi, ettei puoluepolitiikka nappaa, jolloin kaikki ovat tyytyväisiä. Siispä äänestäjätkin tietävät äänestävänsä ryhmää, jossa tärkein asia ei ole puoluepoliittiset arvot. Vaikka arvoihin sitoutumattomuus on näkyvillä sittareiden ryhmissä, on unohdettu aika monta kertaa, että sittareilla on vaaliteemat, jotka heijastavat kyllä ryhmän arvoja, vaikkei niitä ole puoluepolitiikassa sinetöity.

    Oletan että anonyymi olet sama kuin ensimmäinen kommentoija. Sanoit itse siellä, että sitä saa mitä tilaa, ja väitit järjestöjen äänen aloittaneen loanheiton. Nyt kuitenkin tässä viimeisimmässä kommentissa sanot, ettei kritisointi ole hyökkäämistä, vaikka siis puhuit siitä itse jo aiemmin loanheittona. Ei kukaan, et sinäkään, voi kieltää, että sittareista on puhuttu näissä vaaleissa negatiiviseen sävyyn, mikä ei mielestäni ole tarpeen, kun tuodaan esiin eroja. Kritiikkiin, olipa se sitä tai loanheittoa, vastaaminen myöskään tuskin tarkoittaa, ettei kestäisi kritiikkiä. Kyllä sittareillakin on oikeus ilmaista näkökantansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ne, jotka antavat äänensä sitoutumattomille, hyväksyvät varmaan myös sen, että ääni menee erilaisille ihmisille, eikä se haitanne heitä. Ainakin näissä vaaleissa asia on tullut selväksi, joten en usko, että äänestäjien on vaikea tietää minne heidän äänensä menee. Ovathan keskustaopiskelijatkin vaaliliitossa kristillisten opiskelijoiden kanssa, ja heilläkin lienee erilainen arvomaailma, joten eivät "järjestöryhmät" ole ainoita joita tämä kritiikki edes koskee."

      täähän on valitettavasti pelkkää arvailua. valtaosa äänestäjistä äänestää kaveriaan eikä todennäköisesti ole kovin perillä tästä sitoutumattomuuden ongelmasta. jos äänestää kaveriaan poliittisella listalla niin sillon kyllä tietää mille antaa kaverinsa lisäksi tuen. kyllä keskustan ja kristillisten toiminta edustajistossa on ollu yhtenäistä.

      "Vielä siitä, että sittariryhmä koostuu poliittisesti eri mieltä olevista ihmisistä. Sittari itse lähtee listalle, koska ei tunne puoluepolitiikkaa omakseen vaan haluaa vaihtoehdon sille. Sittariryhmään ovat tervetulleita siis jo lähtökohtaisesti eri lailla ajattelevat ihmiset, eikä samankaltaisuus ole keskiössä tässä ajattelutavassa. Äänestäjätkin voivat valita sittariryhmän siksi, ettei puoluepolitiikka nappaa, jolloin kaikki ovat tyytyväisiä. Siispä äänestäjätkin tietävät äänestävänsä ryhmää, jossa tärkein asia ei ole puoluepoliittiset arvot. Vaikka arvoihin sitoutumattomuus on näkyvillä sittareiden ryhmissä, on unohdettu aika monta kertaa, että sittareilla on vaaliteemat, jotka heijastavat kyllä ryhmän arvoja, vaikkei niitä ole puoluepolitiikassa sinetöity."

      sittareilla on oma paikkansa JYY:ssä ja sitä ei ole kukaan kieltämässä. sittarit eivät ole ongelma JYY:lle, vaan äänestäjälle.ei äänestäjä tiedä sittareiden arvoista käytännössä mitään. ei siellä edustajistosta päätetä pääainekohtaisista asioista käytännössä ollenkaan. sittarilistojen vaaliteemat ovat lähinnä ympäripyöreää höttöä, joista yksikään poliittinen lista ei ole eri mieltä.

      "Oletan että anonyymi olet sama kuin ensimmäinen kommentoija. Sanoit itse siellä, että sitä saa mitä tilaa, ja väitit järjestöjen äänen aloittaneen loanheiton. Nyt kuitenkin tässä viimeisimmässä kommentissa sanot, ettei kritisointi ole hyökkäämistä, vaikka siis puhuit siitä itse jo aiemmin loanheittona. Ei kukaan, et sinäkään, voi kieltää, että sittareista on puhuttu näissä vaaleissa negatiiviseen sävyyn, mikä ei mielestäni ole tarpeen, kun tuodaan esiin eroja. Kritiikkiin, olipa se sitä tai loanheittoa, vastaaminen myöskään tuskin tarkoittaa, ettei kestäisi kritiikkiä. Kyllä sittareillakin on oikeus ilmaista näkökantansa."

      kritisointi on eri asia kuin loanheitto. pää pois puolueesta oli loanheittoa, samoin sittariretoriikka yleisesti viime vaaleissa. todella kummallinen asenne, ettei vaaleissa saisi kritisoida. tuo pakotettu positiivisuus on vain yritys edistää vaihtoehdottomuuden kulttuuria ja omaa menestystä kritiikittömyyden kautta. kukaan ei ole kieltänyt sittareilta oikeutta näkökantaansa missään vaiheessa.

      Poista
    2. Oletetaan tilanne: tänä vuonna jokaiselta listalta löytyy yksi inhoamani totaalinen kakkapää. Sellainen inhottava egoisti, itsensäylistäjä, kreisibailaaja. Sellainen, jolla on kuitenkin ihan älykkäitä ajatuksia ja arvojakin (myös niitä yhtenäisiä). Kuitenkin persoonaltaan pohjimmiltaan sellainen, jonka kanssa en haluaisi olla juurikaan tekemisissä, enkä haluaisi muidenkaan joutua olemaan tosiasioiden kanssa hänen kanssan tekemisissä. Lisäksi sillä on vielä toistakymmentä kaveriakin säilynyt ja kaverivaalihengessä varmaan menevät pirut äänestämään sitä.

      Noniin. Tässä tilanteessa kuluttajansuojan kannalta on ihan listasta riippumatta olla äänestämättä. Se on aivan sama onko "sittari" vai "puoluepoliittisesti-inspiroitunut", koska edustajistovaalien vaalitapa on suhteellinen listavaali. Äänet menevät aina myös rymhälle ja ehdokkaiden keskinäinen sijoittuminen ratkaisee kuka paikat edarista saa. Sillai. Jos äänestän, niin minun ääni parantaa myös tämän kakkapään läpäisymahdollisuuksia merkittävästi, kun on vielä sopivasti sillä jo noita kaveriensa ääniä tukena.

      Se siitä kuluttajansuojasta. Ihan turha tuota vatvoa, kun aina voi läpi mennä myös se inhottava tyyppi. Paras ratkaisu on etsiä muutama hyvä ehdokastyyppi, jota haluaa äänestää (listasta riippumatta) ja sen jälkeen varmistaa kenellä heistä on suhteellisen hyvät mahdollisuudet päästä läpi. Niille sitten ääniä, jos kuluttajansuojansa haluaa maksimoida. Voi sitä vielä riskitasoa nostaa ja äänestää sitä tyyppiä, joka on melkein putoamassa ja yrittää vivuta ylös. Pari tukiryhmää Fäbässä vielä pystyyn ja muutama lisä-ääni sieltä.

      Noin, nyt on suojat täysillä.

      -Kotka-

      Poista
  5. Puoluepoliittinen-termiä on syytä käyttää siksi, että poliittinen-termi koskee kaikkia ryhmiä, sillä kaikki tekevät politiikkaa, mutta sittarit tekevät sitä ilman puoluetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ei ei missään tapauksessa. Poliittinen ryhmä on ryhmä, jolla on poliittinen arvomaailma.

      Teppohan tuolla nimenomaan kirjoittaa, että useimmilla poliittisilla ryhmillä on puolueiden kanssa vähän tai ei mitään tekemistä.

      Poista
    2. Poliittinen ryhmä = ryhmä, joka vaikuttaa osana poliittista päätöksentekoprosessia. Eli kaikki edustajistoryhmät. Vastapainona mm. anarkistinen ryhmä, lobbausryhmä.

      Poista
    3. Tietysti haluat määritellä termin 'poliittinen' sisällön siten kuin sittareille on parasta ja vihjata että ns. varsinaisesti 'poliittiset' (siis yhteiseen yhteiskuntapoliittiseen arvomaailmaan perustuvat) ryhmät ovat jotenkin puoluesidonnaisia. Se on tietysti toimiva retorinen kääntö nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä (jossa tutkimusten mukaan n. 99% kansasta "ei luota puolueisiin" yms.), ja arvostan sitä sellaisena, mutta ei se nyt varmaankaan ole absoluuttinen totuus asiasta.

      Tottahan nyt esim. anarkismi on poliittinen ideologia, vai eikö? Mielestäni synnyttää aika tavalla ongelmia määritellä politiikka niin että se olisi sama asia kuin 'parlamentarismi' tai 'edustukselliseen päätöksentekoon osallistuminen'.

      nimim. Mörökölli

      Poista
  6. Olisi muuten hirvittävän kiva, jos anonyymit olisivat erottaneet itsensä edes nimimerkeillä, niin pystyisi helpommin viittaamaan kommentoijiin :)

    Mitä tulee "pää pois puolueesta" -lausahdukseen, mainoksen väkertäjänä täytynee vastata kommentteihin. En ole enää taustatoimijana, joten en pääse enää tarkemmin tarkistelemaan faktoja organisointiryhmästä, mutta vastaan oman muistini mukaisesti, mitä kaksi vuotta sitten oikein tapahtui.

    - Lause ei ollut missään vaiheessa Järjestöjen Äänen slogan: sloganimme oli "vaalirengas opiskeljoiden puolesta" (ks. jylkkärimainos uudestaan tai https://fbcdn-sphotos-c-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash2/324728_212818985448262_893337245_o.jpg ).
    - Kyse oli yksinkertaisesti mainoslauseesta. Sillä pyrittiin herättelemään äänestäjiä huomaamaan, että myös muita kuin sitoutuneita ryhmiä on olemassa. Koska pidemmän aikaa ei sellaisia käytännössä edarissa ollut, mielestämme oli tärkeää tuoda asia esiin. Mainosta luodessa lause aiheutti kovastikin keskustelua sisäisesti, mutta totesimme, että ainoastaan räväkkyydellä mainoksemme saisi huomiota äänestäjiltä.
    - Muita loppuvaiheen ideoita olivat ainakin "Tää on niin sun juttu" ja "Lisää edustuksellisuutta edustajistoon". Kumpikaan ei kuitenkaan herättänyt kovin suurta intohimoa.
    - Viittaus "pää pois perseestä" -lausahdukseen tuossa toki on, mutta intertekstuaalisuus ei tarkoita sitä, että olisimme sanoneet "puolueet ovat perseestä". Viittaus oli ainoastaan humoristinen tyylikeino.
    - Pidimme kampanjan positiivisena, kuten aiemmin on jo todettu. Missään vaiheessa emme ole julkisesti illegitimisoineet sitoutuneita ryhmittymiä. Toisin päin argumentointi oli silloin ja on nyt ollut hyvinkin paljon vahvempaa ja julkisuushakuista.

    Mikäli kuitenkin sitoutuneiden ryhmien mielipaha on johtunut kyseisestä mainoksesta, pyydän omalta osaltani anteeksi, ja uskon, että tarvittaessa myös muut taustavaikuttajat ovat siihen valmiita, mikäli se johtaa siihen, että kahden vuoden päästä tämä tappelu voitaisiin jo jättää omaan arvoonsa ja siirtyä keskustelemaan relevanteista vaaliteemoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenko ainoa, jonka mielestä alkuperäinen sanonta on kuitenkin "pää pois pensaasta"? Uskoisin, että sävyerolla on väliä tässä yhteydessä.

      Poista
    2. Miikan pyynnöstä täytyy itsekin kommentoida lyhyesti viime vaaleja, joissa olin yhtenä sittareiden päästrategina. Itselläni ei ole mitään osaa eikä arpaa nykyisiin vaaleihin enkä tiedä mitään nykyisestä tunnelmasta, joten pahoittelut nykyisille ehdokkaille - tähän väliin pieni nostalgiatrippi. Lupaan jättää tämän viimeiseksi kommentikseni vaaleista ja odotan mielenkiinnolla, josko muiden ryhmien taustavaikuttajat haluaisivat tehdä vastaavaa kokemusperäistä historiaeksploraatiota.

      Aloitetaan:
      Itse en rehellisesti tunnista anonyymin tarinaa edellisten vaalien loanheitosta. Sittareiden ja vihervasemmiston (tässä yhteydessä Demariopiskelijat, Grönioni ja Jyviva) välillä oli vuosina 2009-2011 paikoitellen erittäin tiukkaa ja hetkittäin ehkä destruktiivistakin vuoropuhelua, jonka painopiste oli mielestäni vuoden 2009 vaalien jälkeisissä hallitusneuvottelulöylyissä ja muutamassa tilanteessa tämän jälkeen. Kaikki erimielisyydet ainakin omalta osaltani (toivottavasti) tulivat käsiteltyä näissä yhteyksissä. Samoin Järjestöjen äänen rakentaminen herätti joissain yksilöissä kuumia tunteita rajalinjojen molemmin puolin jääden kuitenkin yksittäistapauksiksi. Suurin osa oivalsi, että tuolla liikkeellä saadaan äänestysaktiivisuus nousuun ja lisäenergiaa vaaleihin. Esim. oma taustaryhmäni Pörssi&Dumppi (joka edustaa muuten arvomaailmaltaan talousrealismia tukien kuitenkin edelleen maksutonta opiskelua, vissiin?) ei hyötynyt ryhmänä vaalirenkaasta ja uusien ryhmien (YK ja Luonnontieteilijät) synnystä paikan paikkaa edarissa. Salaliittospekulaatiot voi siis hyvin heittää romukoppaan. Uusien ryhmien synnyttyä pikemminkin pystyimme keskittymään enemmän omien vahvuuksien esiin tuomiseen, kun listoillamme ei ollut ns. kiintiöluonnontieteilijää tai -liikuntalaista.

      Ja omien vahvuuksien esittelystä myös koko kampanjassa oli kyse. Minun ja muiden vanhempien tieteenharjoittajien viesti ehdokkaille oli selvä: kertokaa omista kyvyistänne ja myös kyllä, arvoistanne. Älkää keskittykö toisten leimaamiseen. Siteeraan nyt itseäni niin hyvin kuin muistan, sanoin:" Muistakaa, että myös noille puoluepoliittisille kuuluu paikat edustajistossa". Kysymyshän on lopulta vaihtoehdoista. Ne, joita nappaa vahva ja eheämpi arvomaailma, äänestävät puoluepoliittista. Ne, jotka samaistuvat enemmän siihen miten asioita tehdään eikä mitä valintoja tehdään tai haluavat äänestää omaa lähipiiriään tukeutuvat todennäköisemmin sittareihin.

      Ainoa asia, josta virallisesti ja johdonmukaisesti voi saada negatiivisen käsityksen Järjestöjen Äänen kampanjoinnista vuoden 2011 vaaleissa, on tuo "pää pois puolueesta"-slogan. Itse en rehellisesti ollut ko. lauseen fani, koska tiesin sen jättävän tilaa kielteisille ja väärille tulkinnoille. Oma varovaisuuteni kuitenkin liittyi tähän tulkinnanvaraisuuteen ja käännyin itsekin kannattamaan slogania, koska muut silloiset päättäjät eivät indikoineet, että olisivat tarkoitushakuisesti hakeneet perseestä-vertausta ja argumentaatio erottautumiskyvystä oli vahva - kuten Miika ilmaisikin.

      Kaiken kaikkiaan, vuoden 2011 vaaliaika oli pääosin myönteissävytteistä, varsinkin aiempiin vertailukohtiin verrattuna. Toki mahdollisuuksia mielenpahoittamiseen olisi ollut, jos olisi yrittänyt lukea tekstejä tarkoitushakuisesti. Olennaisinta oli, että ryhmien vaikuttajien osalta vallitsi selkeä reilun kilpailun henki, jossa omia vahvuuksia ja eroavaisuuksia sai ja pitikin korostaa.
      Muistuttaisinkin kaikkia, että teksti- ja diskurssianalyysi mahdollistaa aina tulkinnat, joista voi loukkaantua. Olennaisinta on ryhmien välinen tahdon osoitus reilusta kilpailusta, joka ilmenee vaalikampanjoiden pyörittäjien ilmeistä, eleistä ja keskusteluista.

      Tässä hyvä happotesti: ehdokas, kävele kilpailevan ryhmän ständille. Osoita parhaaksi katsomallasi tavalla tulevasi hyvässä tarkoituksessa eikä tarkoituksessa terrorisoida toisen kampanjaa. Osoittaa mielenkiintoa toisia kohtaan. Jää odottamaan reaktiota. Väitän, että testi päättyy yleensä myönteiseen lopputulokseen.

      Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.

      Kiitos ja anteeksi,
      -Juha Lintula-

      Poista
  7. Hallituksen työssä on tavoiteltavaa, että ajetaan yhdessä asioita mahdollisimman hyvässä hengessä ja unohdetaan puoluetaustat.

    Edustajiston toiminnassa tällainen "positiivisuuden henki" kertoo usein jostain ihan muusta, kuin tehokkaasta toiminnasta. Poliittisen toiminnan ytimessä on se, että kaivetaan jatkuvasti esiin ongelmia ja pyritään ratkaisemaan niitä poliittisen keskustelun kautta. Eripura on politiikan idean ytimessä.

    Mielestäni selvästi toisistaan erottuvat vaalilistat ovat hyvä tapa tuoda vaaleissa esiin näitä eroja, jotka tulevat sitten olemaan vastakkain myös edarissa ja hallitusneuvotteluissa. Pelkät tavoitelistat eivät välttämättä toimi, koska kahdessa vuodessa vastaan tulee myös ihan muita ja yllättäviä asioita konkreettisten tavoitteiden ulkopuolelta. Arvojen esiintuonti on oleellista ja haastavampaa, esimerkiksi "järki", "tunteet", "ympäristö" tai "taloudenhoito" eivät edarissa välttämättä ole erityisen paljon tulevia valintoja kuvaavia käsitteitä.

    Eri asia on sitten se, onko näiden "yhtenäisten arvojen" suhteen oleellista tehdä vastakkainasettelua järjestöpohjaisten ja puoluepoliittisten/tietyistä-poliittisista-suunnista-inspiraatiotaan-ammentavien listojen välillä. Joissain tapauksissa on ja joissain tapauksissa ei, mielestäni tuo raja ei ole ihan niin selvä aina. Omien kokemusteni mukaan usein kuitenkin tuntuisi olevan ja tänä vuonna ja 2v sitten tämä asia on noussut keskusteluissa keskiöön syystä tai toisesta.

    Vaalikoneen ja vaalipaneelien tehtävänä olisi mielestäni kasata yhteen noita listojen yhteisiä arvoja ja tuoda esiin oleellisimpia edustajistotoimintaan liittyviä asenteita. Kun vaalikone on epäonnistunut tässä täydellisesti ja vaalipaneeleissa käydään lähinnä me ehdokkaat keskenämme, ollaan tässä aika hukassa. Ja ylläri ylläri, tällainen tilanne johtaa sitten aika summittaiseen toisten listojen tökkimiseen. Kun mitä tässä muutakaan nyt tekisi? Facebookissa ja blogeissa on vaikea tuoda esiin kaikkia listoja käsitteleviä teemoja, enemmän tässä nyt puhutaan "omillemme" vain. Sääli.

    Henkilökohtaisesti muuten pidän johonkin tiettyyn arvomaailmaan pitkäaikaisesti sidotuista ryhmistä siksi, että ne tuovat edustajistoon ja etenkin hallitukseen pysyvyyttä ja vakautta. JYY on niin iso toimija, että tällainen on todella tärkeää. Nopeasti valtaan nousevilla ja etenkin tähdenlentomaisesti vallassa käyvillä on tapana yrittää tehdä jotain ylidramaattisia muutoksia näyttääkseen osaamistaan (vrt. ISYY ja Uljas-case). Ihannemaailmassani uudet ryhmät ovat tervetulleita, mutta aloittavat riittävän pienenä ja kasvavat maltillisesti ;)

    Hämmentävän paljon teitä anonyymejä täällä. Mistä se kertoo? Yleensähän kaikki haluavat nimensä esiin näin vaalien alla! Pää pois lehtikasasta!

    VastaaPoista